Kansalaisopiston opistolaiskunnan kevätretki
Mukaan pääsee 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Tarkempi aikataulu ilmestyy myöhemmin. Matka on opistolaiskunnan jäsenille ilmainen.
T. Tuija
|
0 kommenttia
|
Lapuan kansalaisopisto, Kustaa Tiitun tie 1, 62100 Lapua kansalaisopisto@lapua.fi






|
0 kommenttia
|
Opettajat joukolla harjoittelevat tänään blogien tekoa ja ylläpitoa...
Katsotaan mitä aikaan saadaan..
Aina näin talvella minulle iskee pakkoneuloosi. Pakkoneuloosi on ilmentynyt vasta ns. "aikuisiällä". Ensipuraisu neulomiseen toki koettiin jo peruskoulussa. Pakkovillasukistani tuli niin vetelät, että ne tippuvat kävelessä matkalle. Seuraavana vuonna minun piti tehdä pakkovillalapaset. Toisesta tuli yhtä vetelä kuin sukista. Opettaja käski tehdä tiukempaa, niin minähän tein niin kireää, ettei neuletta varmaan saisi saksillakaan poikki. Villapaidankin kilkutin koulussa. Siitä tuli teknisesti ihan hyvä, mutta lamavuosia kun elettiin, langat olivat niin hirveän värisiä, että eipä paita monta kertaa päällä käynyt. Näistä kokemuksista piti kulua useampi vuosi aikaa, ennen kuin itse omatoimisesti innostuin uudelleen neulomisesta, eli kutomisesta, eli tikkuamisesta :) tai kuten lapseni sanoo: "äiti putoo".
Tänä syksynä tämä äiti aloitti putomaan pinsessalleen peittoa. Edelleen hivenen vaiheessa, mutta on se toki tästä tilanteesta jo edennyt.
Opiston opintomatkalla tuli kilkutettua säärystimet valmiiksi ja niitä onkin tarvittu talven aikana.
Näitä "pörröhuiveja" tuli tehtyä kaksikin ennen joulua. Koko homma lähti liikenteeseen opiston käsityöopettajilta...
Kun tulis joku ja päättelisi tämän liivin... ja ompelisi siihen napin kiinni...
Tästä huivista olen ylpeä! Osasin IHAN ITSE lukea neuleohjetta ja neuloa aivan oikein!!!
Arvatkaas, mitä minä en osaa? En osaa virkata, mutta sitkeästi opettelen. Tämä tässä on neliönmuotoinen, ekologinen, pestävä tiskirätti. Ehkä se juuri ja juuri kelpaa tiskirätiksi? Olen ylpeä siitä, että osasin virkata ihan itse näinkin pitkälle! Jos sitten seuraavasta tulee jo neliö?
Onnistumisen intoa ja iloa,
~ pirita
Ylikylällä on kokoontunut nyt jo kolme kertaa käsityövakka niminen kurssi. Kurssi otettiin taas innokkaasti vastaan ja ryhmässä onkin 12 innokasta naista. Ensimmäisellä kerralla suunnittelimme kurssin sisältöä omien käsitöiden ohella.
Toisella kerralla aiheena oli tunisialainen virkkaus eli innolla lähdimme tutustumaan kaksipäiseen koukkuun. Nyt muuten lapaspareja on valmistunut jo monet ja monet vielä tulossa.
Viime maanantaina teimme paperiruusuja ja ensi maanantaina olisi vuorossa haarukkapitsi. Täytyy sanoa, että innokkaita ja ahkeria naisia on kylätupa täynnä ja iloinen nauru siivittää käsitöiden tekemistä. Näistä naisista kuullaan vielä - sen lupaan. Käsityövakka kokoontuu maanantaisin klo12-14.15 Ylikylän kylätuvalla vielä kolme kertaa. Tervetuloa mukaan!!
Terv. Tuija
Nykyisessä yhteiskunnassamme on melkein mahdotonta yrittää elää irti teknologiasta. Vaikka unohtaisimme tietokoneet ja kommunikaattorit, jäljelle jää armoton määrä nappeja kaukosäätimissä, pesukoneissa, kahvinkeittimissä, navigaattoreissa jne. Pelkästään kännykät ovat jo pieniä tietokoneita. Vaikka koneista, laitteista, käyttöjärjestelmistä ja muista nippeleistä ja nappeleista yritetään tehdä mahdollisimman käyttäjäystävällisiä, on kynnys teknologian käyttämiseen, ja sitä kautta käytön oppimiseen, suuri, jos siihen ei ole tottunut. Yhteiskunta ohjaa meitä tietokoneiden äärelle. Asiakaspalvelupisteitä vähennetään tai lakkautetaan ja asiakkaita ohjataan hoitamaan asiansa internetissä omalla ajallaan. Nettiin meitä ohjaavat jo pankit, Kela, Työvoimatoimisto, verottaja...
Onko peruskoulussa, lukiossa tai ammattiin/tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa saatava atk-opetus riittävää? Onko se ajan tasalla? Luin juuri hauskan jutun Facebookissa, jonka joku ystäväni oli sinne linkittänyt. Jaan sen tässä teillekin, sillä vaikka juttu olisi sepitetty, on se hyvin kuvaava:
Tässä 16-vuotiaan lukiolaistytön isä vuodattaa jollakin keskustelusivulla:
"Miten nykyaikainen tietoyhteiskunnassa elävä teini voi olla niin täysin osaamatton sellaisessa asiassa kuin tietokoneen käyttö? Meidän perheen 16v lukiota käyvä teinityttö alkoi kirjoittamaan ainetta, kun opettaja oli käskenyt sen tekemään tietokoneella ja palauttamaan muistitikulla. No ensimmäinen itku alkoi siitä, kun hänellä ei ole omaa miniläppäriä? koulutöihin. Sitten kun teinille sanoi, että tee vain ihan tuolla perheen koneella, koska sellaiset miniläppärit eivät sovellu muuhun kuin facebookkailuun ja matopelien pelailuun, niin ei mennyt kauaa kun alkoi uusi itku... Tällä kertaa likka räpelsi internetissä ja itki sitä, että missä sellaisen aineen voi kirjoittaa. Facebookista kun ei kuulemma löytynyt. Oli yrittänyt, mutta kommenttiosuus oli liian pieni ja muutenkin hankala käyttää. Sitten kun yritin selittää officesta ja wordistä meni sormi suuhun ja alkoi kitinä, että opettaja oli mukamas käskenyt tekemään netissä tuon aineen, eikä missään officessa :(
Siinä kun aikani tenttasin, niin selvisi, että teinille tietokone = internet/facebook ja pieninkin tietotekninen taito puuttui. Käsittämätöntä, että koneella on vuodet seilattu netissä, mutta siinä matkan varrella ei ole tarttunut mitään muita taitoja. Ilmeisesti kone päälle, klikkaa firefoxia ja kirjoita facebook riittää nykynuoren osaamistasoksi. Sitten kun tenttasin, että eikö teillä ole koulussa ATK:ta, niin ei kuulemma ole, kun olettavat muutenkin osaavan. Ylä-asteella olisi ollut, mutta meidän teinin mielestä jyrsijän hoito, puutarhanhoito ja laulutunnit oli parempi sijoitus tulevaisuuteen kuin ATK. "Tietokoneen käyttöä kun ei tarvitse missään ammatissa" oli teinin mielipide. Vähän aikaa potkittuani totuus ATK:n poisjättöön oli se, että kun sitä ei osaa ja saisi huonoja numeroita. Keskiarvo peruskoulussa oli 9,2 ja ainoa syy siis aineen pois jättämiseen oli se, että pelkää saavansa huonoja numeroita, jotka heikentävät keskiarvoa... Silloin minuun iski se totuus, että perheen teinistä tulee se 7 ällän hikipinko, joka ei kuitenkaan todellisessa elämässä osaa mitään ja lopulta päätyy Tuksuksi :(
Missä meni kasvatus pieleen :( Jätin neuvomisen sikseen, lähdin hakemaan kaljaa ja mietin, että koska tulee huuto "mikä se muistitikku on"..."
Lähde: http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=88599
Vaikka teksti oli tarkoitettu hauskaksi vitsiksi, se jäi muhimaan mieleeni, ja pieni kierros lähipiireissä paljasti, että tämä on aika karu totuus nuorison tietotekniikan taidoista. Heille tietotekniikka on yhtä kuin FireFox ja Facebook. Useissa peruskoulun tai lukion jälkeisissä opiskelupaikoissa nuoret ovat pulassa verkko-oppimisalustojen, sähköisten lukujärjestysten ja pakollisten atk-kurssien kanssa. Itkua tuottavat myös Power Point -esitykset, joita tulisi laatia esitelmien tueksi. Tekstinkäsittelyn ongelmat nousevat esiin viimeistään opinnäytetyötä laadittaessa.
On siis väärin luulla, että vain yhteiskuntamme vanhempi ikäpolvi kokee teknologian hankalaksi. Heillä on tosin matalampi kynnys hakea apua ja myöntää oma osaamattomuutensa. Usein nuorien oletetaan jo syntyvän miniläppärin ja android puhelimen kanssa. Onneksi aina on olemassa niitä "atk-tukihenkilöitä", jotka osaavat opastaa meitä muita :-)
Teknologia kehittyy huimia askeleita päivän mittaan. Vauhti kiihtyy koko ajan. Alla olevassa linkissä on kurkistus vuoteen 2020. Millaista elämä olikaan sata vuotta sitten?
~ pirita
Nyt on saatu lunta riittävästi, jotta voimme nauttia talven riemuista. Hiihtämään pääsee niin metsään kuin pelloille. Toiset meistä haluavat hiihtää umpihangessa etsien omia latujaan, toiset lähtevät turvallisesti ladulle, tutuilleja toiset aina uusille laduille.
Kun lähdet oppimaan uutta avatulle ladulle muiden kanssa, uuden oppiminen on helpompaa. Vauhdin ja hiihtotyylin valitset itse. Kansalaisopisto järjestää ohjattuja laturetkiä uusilla kevään kursseilla. Tervetuloa mukaan!
Saimme A. Kordelinin säätiöltä apurahan, jonka avulla yhdessä OPH:n laatu- ja kehittämisavustuksen kanssa, tarjoamme kahdella kylällä, Haapakoskella ja Hellanmaassa, kokkokurssia yhteistyössä kylätoimikuntien kanssa. Kurssilla suunnitellaan, valmistetaan ja poltetaan yhdessä veistoksia ja ympäristöteoksia pääsiäisperinteitä mukaillen. Kurssilla tutustutaan kokkojen rakentamiseen pohjalaisen kansanperinteen ja ympäristötaiteen näkökulmista. Kurssi soveltuu kaikille yhteistoiminnasta ja käsillä tekemisestä kiinnostuneille ja mukaan toivotaan myös lapsiperheitä.
Lasten ja nuorten käsityö- ja kuvataidekoulun kylillä kiertänyt oma Kapsäkki-ryhmä saa kevääksi jatkoa. Ryhmät ovat olleet suosittuja! Ruhassa on harrastanut 17 lasta, Lakaluomalla 20 lasta ja Hirvijoella 9 lasta. Keväällä puuhaillaan nukketeatterin parissa ja aiheena on ”Kylän väkeä”. Kurssi on osallistujille maksuton. Kapsäkki on toteutettu OPH:n laatu- ja kehittämisavustuksen turvin yhteistyössä Lapuan 4H-yhdistyksen kanssa.
Kylissä tapahtuu paljon muutakin kansalaisopiston toimesta tänä keväänä. Hirvijoella tempaistaan perheteatteria, Kauhajärvellä jatkuu karaoke ja lava rytkyy tanssijoiden askelten alla, Männikössä syödään terveellisesti, Ruhassa pikkuiset musisoivat ja äidit harjoittelevat roseeta ja Ylikylässä vasta voikin oppia laajasti eri käsityötekniikoita! Kyllä kylissä on elämää :)
~ pirita
Hellanmaalla sytyttiin tänä syksyllä harrastamaan liikuntaa kansalaisopiston kahvakuularyhmässä. Kurssi-idea tuli kylältä ja osanottajia löytyi hyvin kurssille. Vielä mahtuu kevääksikin kahvakuulailemaan! Hienoa!
Lapuan naisen kansallispuvun tarina nyt esillä netissä
Itsenäisyyspäivän kunniaksi julkaistaan kaupungin nettisivuilla Lapuan naisen kansallispuvun tarina. ja tietoa puvusta ja sen valmistamisesta. Kansanomaisen Lapuan naisen kansallispuvun lähtökohtina ovat olleet kaksi ensimmäistä Lapuan kansallispukua. Puku suunniteltiin 1930-luvun alussa ja ensimmäinen puku valmistui Suomen käsityön ystävissä vuonna 1931.
Kansallispuvut perustuvat kansanpukujen juhlapukuihin, joita maalaisväestö käytti 1700-1800 -luvuilla. Lapuan puku syntyi aikana, jolloin vaatteen perinteiseen muotoon, työtapoihin ja osittain myös materiaaleihin ei kiinnitetty niin paljon huomiota, että se täyttäisi perinteisen kansallispuvun tunnusmerkit.
Lapuan puvulle ei ole löytynyt varsinaista esikuva-aineistoa, joten sitä ei ole voitu nk. virallistaa. Puku on kuitenkin saanut vankan paikallisen kannatuksen ja sen asema paikallisen omaleimaisuuden ja identiteetin tukijana on vahva.
Lapuan pukuja on valmistettu ja valmistetaan yhä runsaasti. Alueen vahva käsityöperinne on vaikuttanut siihen, että täällä tehdään puvut usein alusta alkaen itse, kudotaan kankaat ja ommellaan puku käsin pisto pistolta. Kansallispuvun tekijöitä on nytkin kolmatta kymmentä kansalaisopiston kahdella kurssilla. Kansallispuku on tekijänsä arvokas taidonnäyte ja juhlapuku, joka virallisen etiketin mukaan soveltuu vaativimpiinkin juhlatilaisuuksiin, vaikka itsenäisyyspäivän Linnan juhliin.
Kansanomaisen Lapuan naisen kansallispukuhanke sai alkunsa tarpeesta päivittää puvun mittasuhteet, materiaalit, värit, kaavoitus ja valmistustavat tutkittujen kansanomaisten vaatteiden teko- ja tyylitajun mukaisiksi. Hankkeen on toteuttanut paikallinen työryhmä, johon kuuluvat käsityö- ja kotiteollisuusopettajat Aino Tanninen, Tuula Hermans ja Terhi Sirén.
Nyt julkaistu Lapuan kansallispuku- sivusto löytyy siis Lapuan kaupungin kotisivuilta osoitteesta http://www.lapua.fi/ ja jatkossa myös Lapuan kansalaisopiston sivuilta. Sivujen toteutukseen työryhmä on saanut tukea Lapun kaupungin kulttuuritoimelta.
Lapuan kansallispukutyöryhmän puolesta
Terhi Sirén
rehtori, KL, tekstiilityön opettaja,
Lapuan kansalaisopisto